Saunaterapia-kurssista on nyt yksi etappi ohi. On oltu turvehoidossa, tehty ihon kuorintaa vaikka millä, vihdottu, käyty Turussa Mirja Thomasin vesihoitojen erikoistumisjaksolla ja viimeisenä oli 7.-8.10. saunojen erikoistumisjakso Parkanossa.
Tiedättekö, ne tietävät ketkä ovat olleet mukana, että on ollut aivan mahtavaa olla mukana tässä kaikessa. Vaikka ajomatka Kittilästä on hiukkasen pitkähkö, ei ole tullut kertaakaan kotimatkalla mieleen että kävin lähiopetuksessa turhaan.
Jotenkin viimeinen jakso Parkanossa oli aivan erikoinen. Olen miettinyt että johtuiko se siitä että minulla oli lapsenvahti mukana ja sain keskittyä olennaiseen, varmaan osa sitäkin, mutta iso osa hyvän olon tunteesta tuli myös siitä että huomaa opiskelevansa sitä mitä todella haluaa tulevaisuudessa tehdä. On myös ollut ilo tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin kanssakurssilaisiin.
Jotenkin tuntuu myös että kouluttajamme Merja ja Mervi kasvoivat kurssien myötä ja ihailenkin sitä taitoa ja innostuneisuutta millä he kurssimme vetivät.
Nyt meillä on kesään asti aikaa tehdä harjoitustöitä, raportteja ja näytetö itä ja sen jälkeen, jos kaikki on kunnossa niiltä osin, valmistuu ensimmäiset saunaterapeutit.
On ollut todella ihanaa huomata, kun näitä harjoitustöitä olen täällä tehnyt, että meitä “stressinpoistajia” tarvitaan todella paljon. Olenkin sanonut kun joku kysyy miten lähdin opiskelemaan saunaterapeutiksi: “tämä on kutsumusammattini”. Tämä on todella suuri osa sitä “herätystä” jonka sain muutama vuosi sitten eläessäni oravanpyörässä. Joskus ihmistä pitää potkia, että ymmärtää oman parhaansa : ).
Tässä fiilistelyt kurssitunnelmista. Toivon että kun saamme talon valmiiksi ja pääsen s ähköjen ääreen, voisin olla hieman aktiivisempi saunaterapian tunnetuksi tekemisessä. Nyt energia menee aika pitkälle puiden ja veden kantoon ja lasten hoitoon.
Halataan kun tavataan
Terveisin Ninnu